Yleisiä hoito-ohjeita

Jokaisella kasvilajilla on omanlaiset tarpeensa. Joitakin yleispäteviä hoito-ohjeita voi kuitenkin antaa.

Tarkkailu

Kasvien tarkkailu on tärkein hoitotoimenpide minkä voi tehdä. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen miltä kasvit näyttävät. Jos ne näyttävät hyvänkuntoisilta ja elinvoimaisilta, niin jotakin on silloin tehty oikein.


Valo

On tärkeää pitää huolta siitä, että taimet saavat tarpeeksi valoa. Vähäisessä valossa kasveista kasvaa honteloita, eivätkä ne pysty tuottamaan kunnollisia satoja.

Joskus on myös tarpeen suojata kasveja liialta valolta. Keskipäivän auringonpaiste saattaa olla liikaa joillekkin kasveille, joten niille kannattaa luoda varjoa esimerkiksi verhon avulla. Osa kasveista voidaan myös sijoittaa siten, että ne ovat jonkin isomman kasvin varjossa päivän kuumimpina tunteina.


Kastelu ja lannoitus

Kasveja on hyvä kastella vain tarpeen mukaan. Paras tapa tähän on kokeilla ruukun painoista tarvitseeko kasvi vettä. Tästä kannattaa tehdä päivittäinen rutiini. Paahteisessa paikassa ruukkukasveja saattaa joutua kastelemaan jopa joka päivä.

Useimmat kasvit pitävät siitä kun niitä sumutellaan. Sumuttamiseen on parasta käyttää sumutinpulloa, josta lähtee mahdollisimman pienijakoista sumua. Tämä sen takia, että pienijakoinen sumu pääsee parhaiten sisään lehtien ilmaraoista.

Lannoittaminen on tarpeen, jotta saa satoa. Pienet taimet pärjäävät mullasta saatavilla ravinteilla muutaman viikon sen jälkeen kun siemenet on kylvetty. Isompia taimia kannattaa lannoittaa ravinnepurkin kyljestä löytyvien ohjeiden mukaan. Jos kasvien lehdistö näyttää vaaleanvihreältä, niin yleensä se johtuu ravinteiden puutteesta.


Ruukunvaihto

Kasvi luo jatkuvasti uusia juuria ja pystyy imemään nestettä vain nuorilla juurillaan. Tämän takia riittävä tila juuristolle on tarpeen. Taimia kannattaa koulia riittävän usein.


Sadonlisäys

Monista yrteistä saa enemmän syötävää kun niitä latvoo. Esimerkiksi basilikaa kannattaa käyttää siten, että leikkaa aina latvoja ja käyttää niitä ruoanlaitossa. Näin basilikasta kasvaa tuuhea.

Hedelmiä ja marjoja tuottavien kasvien täytyy pölyttyä, jotta ne tuottavat satoa. Yleensä tuuli ja erilaiset pörriäiset pitävät tästä huolen, mutta pienessä mittakaavassa pölyttämisen voi tehdä myös itse. Tämä käy siten, että pyöräyttää pumpulipuikkoa kukassa ja toistaa saman muissa kasvin kukissa. Näin siitepöly siirtyy muihin kukkiin ja hedelmöittyminen tapahtuu.


Tuholaiset

Lehtien ylä- ja alapinnat on hyvä tarkastaa muutaman päivän välein tuholaisten varalta. On helpompaa päästä eroon örkki-kannasta silloin kun niitä ei vielä kuhise joka puolella.
 
Syötävien kasvien tuholaisten torjuntaan on järkevää käyttää mahdollisimman luonnonmukaisia aineita. Yksi vaihtoehto on käyttää mäntysuopaliuosta, jossa on 0,5 dl mäntysuopaa 2,5 litrassa vettä. Tällä liuoksella sumutellaan kasvien lehdet ja sama käsittely toistetaan useamman kerran.

Joitakin kasveja voidaan käyttää myös karkoittamaan tuholaisia. Yrteistä sellaisia ovat esimerkiksi timjami ja salvia.


Jälkisanat

Lopuksi on vielä tärkeää korostaa, ettei kasveja kannata kokoajan näprätä. Monesti liialla hoitamisella ja hätäilyllä saa aikaan enemmän tuhoa kuin satoa. Ota siis rennosti; tapa vaikka muutama taimi väärällä hoidolla ja ota opiksi siitä.



Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Kasvin perustarpeet: Valo
Kasvin perustarpeet: Vesi
Kasvin perustarpeet: Ravinteet
Kylvö-ohjeet aloittelijalle
Taimen koulinta eli uudelleenruukutus
Sadonlisäystekniikka: latvonta
Sadonlisäystekniikka: pölytys

Näkösuojaa chileillä, osa 4

Tämä kirjoitus on jatkoa osille yksi, kaksi ja kolme.


Chilit koulittu ja siirretty ulos 3.6.
Päivä 85.

Kasvit koulittu 11 litran muoviruukkuihin. Pohjalle laitettu muutaman sentin kerros ruukkusoraa salaojitukseksi ja kasvualustana toimii taimimulta, johon on sekoitettu ruukkusoraa.

Chilit siirretty lopullisesti parvekkeelle kasvamaan. Kasvit ovat varjossa, jotta niihin ei syntyisi polttovioituksia. Sisällä kasvaneet kasvit eivät ole tottuneet uv-säteilyyn, koska lasi estää säteilyä pääsemästä sisälle. Tämän takia ne täytyy hiljalleen totuttaa auringonpaisteeseen.


Lemon drop kukkii 8.6.
Päivä 90.

Lemon drop on aloittanut kukinnan.

Kasvit ovat olleet muutaman tunnin illalla auringonpaisteessa, jotta tottuisivat vähitellen uv-säteilyyn.


Lemon drop pölytetty 9.6.
Päivä 91.

Lemon dropin kukat pölytetty pumpulipuikon avulla.


Chilit lopulliselle kasvupaikalle 12.6.
Päivä 94.

Sääennuste lupasi sadetta ja pilviä, joten chilit jätetty kasvamaan lopulliselle kasvupaikalleen. Kasveja totutettiin uv-säteilyyn muutaman viikon ajan. Tämä tapahtui pitämällä niitä varjossa ja siirtämällä niitä auringonpaisteeseen muutamaksi tunniksi päivässä.


Tilanne 15.6.
Päivä 97.

Chilit sidottu kiinni verkkoihin. Ainakaan vielä näistä puskista ei ole näkösuojaa antamaan. Onneksi kuitenkin palkoja on näkyvissä, joten satoa ainakin tulee.

15.6.2014. Vasemmalta lähtien Lemon drop, Orange flame ja Star flame.

Siirry seuraavaan osaan tästä.


Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Näkösuojaa chileillä, osa 1
Näkösuojaa chileillä, osa 2
Näkösuojaa chileillä, osa 3
Näkösuojaa chileillä, osa 5
Taimen koulinta eli uudelleenruukutus
Sadonlisäystekniikka: pölytys
Kasvin totuttaminen ulos eli karaisu

Kasvin perustarpeet: Ravinteet

Kasvit tarvitsevat ravinteita, jotta ne kasvavat isoiksi ja tuottavat syötävää. Ravinteiden puutos johtaa väistämättä siihen, että ruokapöytään ei saa omista kasveista purtavaa.

Luonnossa elämän kiertokulku pitää huolen siitä, että kasveilla on ravinteita saatavilla. Kun kasveja kasvatetaan rajoitetussa kasvualustassa, niiden ravinteiden saannista täytyy huolehtia erikseen. Tämän voi tehdä joko hankkimalla ravinteikasta kasvualustaa tai lisäämällä lannoitteita kasteluveden mukana multaan.

Kasvi rakentuu niistä ravinteista, joita sillä on saatavilla. Tämän vuoksi onkin järkevää ruokkia syötäviä kasveja luonnonmukaisia lannoitteita käyttämällä.


Pääravinteet 

Kasvi tarvitsee eri kasvuvaiheissa erilaisia ravinteita. Pääravinteita on typpi, fosfori ja kalium. Lyhyesti kerrottuna typpi vaikuttaa kasvin pituuden ja lehtimassan kasvuun, fosfori kukintaan ja hedelmien tuotantoon, sekä kalium yleisesti ravinteiden kuljetukseen kasvissa koko elinkaaren ajan.

Erään taimimullan ravinnepitoisuudet

Lannoitepurkeissa ja multasäkeissä pääravinteita merkitään usein kirjainyhdistelmällä NPK, jossa N tarkoittaa typpeä, P fosforia ja K kaliumia. Näistä luvuista voidaan päätellä miten hyvin kyseinen lannoite tai kasvualusta sopii omiin tarkoituksiin. Ravinteiden suhteet ovat tärkeämpiä kuin itse numerot. Kasvullisessa vaiheessa kannattaa suosia lannoitteita, joissa on paljon typpeä ja vähän fosforia. Kukinnan ja hedelmien tuotannon aikana on järkevää käyttää ravinteita, joissa on fosforia enemmän ja typpeä vähemmän.

Pääravinteiden lisäksi on myös olemassa monia erilaisia hivenravinteita, joilla on jokaisella oma tehtävänsä. Yleensä kuitenkin riittää kun pitää huolta siitä, että kasvi saa tarpeeksi pääravinteita.


Lannoitteiden annostelu

Lannoittamisessa kannattaa pitää maltti mukana. Suuri määrä lannoitteita ei tarkoita automaattisesti runsasta satoa. Liian voimakkaalla lannoittamisella pystyy nopeasti hankkimaan kasville ravinneongelmia ja jopa tappamaan kasvin. On parempi lannoittaa hieman laimeammin, kuin antaa liian tuhteja määriä ravinteita yhdellä kertaa. On myös tärkeää antaa kasveille puhdasta vettä välillä, jotta ongelmilta vältytään.

Jokaisella kasvilajilla on omanlainen tarve ravinteille. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että pieniä taimia ei tarvitse muutamaan viikkoon lannoittaa siementen kylvön jälkeen. Tämän jälkeen ravinteiden tarve kasvaa sitä mukaa mitä isommaksi kasvi kasvaa.

Ravinteet annostellaan sekoittamalla ne joko kasteluveteen tai kasvualustaan. Kasvualustaan ravinteet sekoitetaan yleensä ennen kasvin istuttamista siihen. On olemassa paljon erilaisia lannoitteita, eikä ole järkeä alkaa käymään jokaista erikseen läpi. Oikean annosteluohjeen löytää yleensä lannoitepurkin kyljestä.

Jos käyttää ravinteikasta kasvualustaa, esim. mustaa multaa tai kompostimultaa, niin voi olla ettei erillistä lannoitusta tarvita ollenkaan. Tärkeintä on siis tietää kuinka ravinteikasta käytettävä multa on, jotta tietää kuinka paljon kasveja tarvitsee myöhemmin lannoittaa.



Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
Kasvin perustarpeet: Valo
Kasvin perustarpeet: Vesi
Kylvö-ohjeet aloittelijalle